Milloin vauvan itkuisuus on normaalia?

Vauvat ilmaisevat itseään monin tavoin ennen puheen kehitystä pyrkien vuorovaikutukseen vanhempiensa kanssa. Itku on yksi tapa ilmaista itseään ja tarpeitaan. Vauvojen itkuisuudella on yksilöllisiä eroja, mutta toistuva selittämätön itkuisuus voi kuitenkin johtua esimerkiksi koliikista, jota esiintyy noin 10%:lla lapsista. Sen määritelmänä pidetään vähintään kolmen tunnin itkua kolmena päivänä viikossa kolmen viikon aikana. Useimmiten ongelmat alkavat parin viikon iässä ja tyypillisesti itkuisuus painottuu iltaan. Runsainta oireilu on 6-8 viikon ikäisenä, jonka jälkeen itkuisuus alkaa vähentyä jatkuen 3-4 kuukauden ikään. Muita tyypillisiä syitä poikkeavaan itkuisuuteen voivat olla esimerkiksi refluksioireilu, mahavaivat ja imemisen ongelmat.

Itkuisuuden taustalla voi olla useita tekijöitä

Vauvan kehoon kohdistuu synnytyksen aikana suuria muovaavia voimia. Niiden vaikutus vauvaan riippuu paljon synnytyksen kestosta ja siitä missä asennossa vauva kulkee synnytyskanavan läpi. Vastasyntyneen vartalo ja kallo ovat tarkoituksenmukaisesti muovautuvia synnytysprosessin mahdollistamiseksi. Mikäli supistukset ovat hyvin voimakkaita esimerkiksi lääkkeellisesti käynnistetyssä synnytyksessä tai synnytyksen ollessa pitkä, saattaa vauvan kehoon erityisesti rangan niin sanotuille ylimenoalueille aiheutua kompressiota. Tämä on usein havaittavissa esimerkiksi kallonpohjan alueella, rintarangassa ja lantiossa. Kallonpohjan jännitykset voidaan havaita esimerkiksi lapsen suosiessa pään kääntämistä vain toiseen suuntaan tai se voidaan havaita käsin tunnustelemalla. Kallonpohjan ja kaularangan alueen hoito ja vapaus on erityisen merkityksellistä, sillä alueilla on vaikutusta koko kehon fysiologiaan hermostollisten yhteyksien kautta.

Vastasyntyneellä voi olla epäsymmetrisyyttä myös raskaudenaikaisen kohdunsisäisen asennon seurauksena. Vauvan asentoon kohdussa vaikuttaa myös esimerkiksi äidin kylkiluiden, lantion ja rangan sekä pehmytkudosten liikkuvuus ja siksi raskaanaolevien hoidolla voidaan vaikuttaa myös vauvan kohdunsisäiseen elinympäristöön.

Vastasyntyneen mahdolliseen epäsymmetrisyyteen saattaa syntymän jälkeen osaltaan vaikuttaa se missä asennoissa vauvaa kannetaan, ruokitaan ja missä asennossa vauva nukkuu. Kehittyvän kehon toimintamallit saattavat näin ollen lähteä rakentumaan epäsymmetrisiksi tai vauva voi muuten oireilla kehon jännityksistä johtuen, vaikka mitään varsinaista diagnoosia ei olisikaan. Oireilu voi ilmetä esimerkiksi itkuisuutena, rauhattomuutena ja epämukavuutena.

Vauvan kallon ollessa muovautuva, voi synnytyksen seurauksena aiheutua erilaisia pään alueen, kuten korvien, silmien, nenän ja nielun toiminnallisia ongelmia, jotka ilmenevät imemisen ongelmina, toistuvina korvatulehduksina tai aivohermojen pinnetiloina. Synnytyksen aikana vauvan kallon luut pystyvät liukumaan toistensa päälle ja ensimmäisen hengenvedon ja itkun aiheuttaman paineen seurauksena ne lähtevät palautumaan ja muotoutumaan paikoilleen. Osteopaattisella hoidolla pystytään tukemaan vauvan kallon luiden tasapainoa. Vielä kaksivuotiaanakaan vauvan kallon luut eivät ole täysin luutuneet ja siksi vauvoja on otollista hoitaa jo varhaisessa vaiheessa, ennen kallon saumojen luutumista.

Mitä osteopaatin vastaanotolla tapahtuu?

Tyypillisiä syitä hakeutua osteopaatin vastaanotolle ovat vauvan itkuisuus, imemisongelmat, toispuoleisuus, refluksi ja vatsavaivat. Osteopaatti pyrkii helpottamaan oireita purkamalla kehosta jännitystiloja ja liikerajoituksia. Tutkiminen tapahtuu käsin palpoimalla vauvan kehosta jännittyneitä alueita ja hoitamalla niitä. Hoito on hyvin hellävaraista ja etenee vauvan ehdoin.

Osteopaattisen hoidon tarkoitus on helpottaa oireita ja selvittää syitä oireilulle. Siksi osteopaattia kiinnostaa tietää muun muassa millainen äidin raskausaika oli, miten synnytys sujui, kuinka vauva syö ja nukkuu, ja imettääkö äiti. Koska äidin vointi vaikuttaa vauvan vointiin ja toisinpäin, niin osteopaattia kiinnostaa myös miten äiti voi ja miten synnytyksestä palautuminen on sujunut. Useimmiten paras lopputulos saavutetaan hoitamalla sekä äitiä että vauvaa.

Lähteet
Hayden, Liz & Moeckel, Eva 2008. Birth and treating the baby. Teoksessa Moeckel, Eva & Mitha, Noori (toim.): Textbook of Pediatric Osteopathy. Churchill Livingstone, Elsevier.

Jalanko, Hannu 2021. Koliikki ja itkuisuus vauvalla. Duodecim. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00430

Sergueef, Nicette & Nelson, Kenneth E. & Serrecchia, Frank R. 2015. The Pediatric Patient. Teoksessa Nelson, Kenneth E. & Glonek, Thomas (toim.): Somatic Dysfunction in Osteopathic Family Medicine. Wolters Kluwer Health. Lippincott Williams & Wilkins.